lauantai 9. toukokuuta 2009

Lauluni sadepäivän varalle

Ajeltiin aamulla kotiin, ja juteltiin maailman kauheuksista ja kauneuksista.
Niin monta ikävää ja pahaa, niin paljon hyvää ja kaunista.
Juteltiin ja huokailtiin.
Syötiin suklaata ja naurettiin.

Ja sitten, yhtäkkiä, *tip tip tip*
.
Enkeleiden itkutipat tippu tuulilasiin,
ja radiosta tuli Teleksin Tuulilasin nurkkaan.


...Kietoa, tahdon sinut
Vällyihini nukkumaan,
Ettei sulle tulis kylmä
Enää milloinkaan...

...Nurkkaan tuulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Ohi kiitää pellot pientareet
Ja kylät joissa kohta herätään...

...Suru käy, kysymättä lupaa
Pöytään istumaan...

...Kellot tehkää meille aikaa nyt
Kuulkaa meidän pienet hyräilyt
Rakastan sua tänään enemmän
kuin koskaan ennen, sen nyt käsitän...


Kotona kuppi kuumaa Sadepäivän ilo-teetä ja Pätkis-mässyjä,
ja hammaspesun kautta onnellisella ololla nukkumaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi ihmeessä, sä saat Irethin ilahtumaan.