Karkkeja, kikatusta ja kuralätäköitä...

Olipaha kinkerit!
Juhlittii Juhannusta ja irroteltiin iloa kaikesta.
Oli niin mukavaa olla ja jutella, syödä,
touhuta kaikkee pientä, syödä, katsoa leffoja, syödä,
neuloa, syödä, saunoa, syödä,
kuunnella musiikkia, syödä, valvoa aamuun, syödä, syödä, syödä...

Purettiin kauppakassin sisältö pöydälle...
...ja katettii samantien pikkusta napsittavaa esille...


Saattaa näyttää kahvikupilta,
mut oli erään sankarin
pikkulapsena lahjaksi saama pissapotta.
(Voi maailman herttaisuus!)
(Ja KYLLÄ, se oli pesty!!!)


Huomasimme näiden karkkien herättävän kaikkien luovuuden......kun aamiaispöytään oli jätetty viesti;
Itse taiteilimme tälläisen

Päivän kuluessa ulkona sade naputteli ikkunoihin ja pesi ympäristöä,
sisällä katsottiin monia elokuvia, syötiin, naurettiin, syötiin,
kuunneltiin musiikkia, syötiin, neulottiin, syötiin...

Sain kilkuteltua puikkojeni kanssa nämä sukat valmiiksi.

Yön saapuessa lähdimme ulos hiippailemaan sateeseen.
Ihailimme maailmaa ja sen kauneutta.
Pian löysin itseni yllyttämässä ystävää lätäkköloikkailemaan,
ja tokihan toinen oli heti mukana!

Palatessamme tukikohtaan päätimme kiinnijäämisen pelossa
riisua märät kengät ja sukat jo rapussa,
vaikka housut näyttivät siltä kuin
kummallekin olisi päässyt käymään pieni vahinko...
Kuitenkin tuo varsin hilpeä hyppely ja lapsellisen riemun löytyminen
sai meidät harhauttamaan muita ja
uusimaan lätäkköloikkailut seuraavana päivänä valoisaan aikaan.

Kaiken mystisen salailun vuoksi oikaisimme metsikön läpi kohti tukikohtaa.
Kenkiin ja housuihin tarttui tuolla lyhyelläkin matkalla kaikenlaista...
Mutta uskomattoman nerokkuutemme ansiosta emme paljastuneet!

Myöhemmin ketään ei osannut enää edes epäillä mitään,
kun lätäkköloikkijat istuivat viattomina ulkona auringossa
kirjoittelemassa päiväkirjoja ja syömässä jäätelöä. :D