Tämäkö nyt sitten on syksy..?

Mitäpä tuota paljo muuta voi kun ihmetellen seurata.
Syksyn saapumista.
Illat pimenee, puut kellastuu, aurinko menee piiloon, eikä enää tarkene paljasvarpastella. Ainakaa ulkona. Ainakaa kauaa.

Mä kävin tänää retkeilemässä.
Lähinnä kyllä kaupoissa vaan. :)
Kirpparilta löyty toi valkonen tunika
ku mulla on päällä tossa kuvassa.
Siinä on ihanat taskut edessä,
ja se on kivan iso vaik oli kokoo 36.
Se kyl melkee vaatii jotai tuunausta,
ku mu mielest ton värinsä takia aiheuttaa
suoran mielleyhtymän johki yöpaitaan tai vastaavaan...
Ehkäpä Kool-Aid on ratkaisu siihen... :D

Juu sitte löyty takki syksyks
ja ehkä talveks myös jos tarkenee.
Jotenki tykästän kovasti, tuntuu kivalta päällä.
Ja löyty takille toki kivaksi kaveriksi kiva huivi,
mutta se jäi kuvista.
Sitä ujostutti! xD

Tämä reilumman kokoinen muki oli aivan pakko lunastaa omaksi.
On sen verran vauhdikkaammat seeprat kyljessä menossa... :D

Tuli tosta mukista mieleen...
Kävin retkeillessäni yhdessä kahvilassa
hippasen lepuuttamassa.
Otin sellasta tosi hyvää piirakkapaistosta
ja kestosuosikkini kaakaon.
Mutta se kaakao ei o ikinä ennen
maistunu sellaselta ku nyt...
Ekalla hörppäsyllä totesin vaan,
että kaakao oli TOSI kuumaa.
Seuraavalla hörppäsyllä
olin aistivinani oudon sivumaun.
kolmannella hörppäsyllä
kaakaoni maistuikin kahvilta.
Sen jälkeen jokasen varovaisen hörppäsyn jälkeen
mieleen hiipi ajatus,
että mitä jos sinne mun kaakaon joukkoon onki
valunu jotain koneöljyjä.
Urheasti kuitenkin tärvelin makuhermojani
koko kupillisen verran.



Tänään syksy näytti vähän tältä.

Kotimatkalla mä kuulin takaani tosi outoo ääntä.
Vähä semmosta ku kuuluu ku oravat riehuu puissa ja
rapistelee puiden runkoja.
Käännyin kattoon, mut ei näkyny mitää.
Se kuulu samantien uudestaa, ja si mä näin;
Siin tiellä lepatteli sudenkorento,
ihan tien pinnassa kiinni.
Menin lähemmäs, ja se lähti lentoon,
mut mä näin että siihen tielle jäi kuitenki jotain.
Menin kattoon ja näin tän...

Sen kaveri ei enää jaksanu nousta lentoon.