Operation rescue Jeero

Viikonloppuun sisältyi kirpparikiepsahdus kaverin kera.
Löytyi kiva musta hame jota voi käyttää taas kesän karkeloissa vaikka leggingsien kanssa, ja söpöinen kattila jonka kahvat vemppuivat vimmatusti joka ilmansuuntaan, mutta se on juuri kuin tehty tuleviin KoolAid-värjäyksiimme. (toivottavasti siitä saa kuitenki pitävän otteen jotenkin patalappujen kanssa...)
Yhdestä myyntipöydästä meihin loi suruisan katseen suurilla silmillään UglyDoll Jeero...
Tokihan se piti pelastaa ja adoptoida.

Jeero istutettiin sillä hameella pehmustettuun kattilaan. Kai se ihan tyytyväinen oli, vaikka ilme samanlaisena säilyikin. Mammat menivät syömään, Jeero jätettiin autoon.


Tullessamme takaisin havaitsin hänen järkyttyneen ilmeensä moisen hylkäämisen johdosta, joten lepytysyrityksenä otimme hänet mukaan kauppaan.


Kovin hämmentyneeltä hän siellä näytti, mutta istui kiltisti ja hiljaa kattilassa koko ajan, eikä edes yrittänyt kurottaa ja tarttua mihinkään kaupan tuotteisiin. Noin kiltti poika pääsee varmasti toistekin mukaan!

Perinteinen evästelyretki (jo toista kertaa) :)

Käydää kaupassa ostamas melkee kahde kilo mässypussit,
vähä juomaa ja syömää,
sipsejä ja dippiä,
fanipalapussi,
ja suklaata tarjouksesta kolme levyy 4eeroo.

Si hetkee myöhemmi mennää käymää toisee kauppaa
hakee hyvää rahkapersikkapiirakkaa,
ja ostetaa tarjouksest viel lisää 5 levyy suklaata
ku sen viidennen saa kaupanpäälle
ja ku ei muisteta et ostettii jo aiemmi ne kolme levyy. :D

Si mennää niine hyvinemme mukavaa paikkaa,
ihaillaa maailman kauneutta ja eväiden määrää.

Herkuttelujen, naurujen ja muun koohotuksen jälkee
napataa kamerat kätösiin ja tarkkaillaan ympäristöö
hetke aikaa linssin läpi.

Hämärä pääsee aina yllättään liia äkkiä,
ja tulee kiire et kerkee hyötyy vielä niist viimesistä säteistä.

Ja tietty just sillo ku o jo melkee liia pimeetä,
tulee idea et nythä
mu o vaa PAK-KO kuvaa järvenhelmiä.

Lopulta pitää luovuttaa ku valo vaa ei enää jaksa riittää.
Sillon huokaillaa ja hymyillää,
oli taas nii mukava päivä,
ja se ei o vielä ees ohi! :)

Jokku vaa osaa paremmi...

Irethillä oli ihana ilta. Ja yö ja aamu. :)

Ystäviä,
tuttuja ja tuntemattomia,
herkuttelua,
hymyjä,
nauruja,
musiikkia,
kauneutta kaikkialla,
onnellisuutta.

Pieniä paloja pihalta

Syksy on saapunu kylään.

Se varasti mun eväät!

Mä pakkailin kassiin valmiiks itelleni hiukan eväitä töihin. Aattelin et otan pitkästä aikaa myös muutaman riisikakun. Laitin ne pussiin ku en viittiny koko sitä isoo töötiä ottaa.

Jätin kassini olkkarin sohvalle, ja jatkoin puuhiani, pistin pyykkejä koneesee ja menin keittiöön touhustaan jotaki ruokaa jota voisin syödä ennen ku lähen töihin.

Vähän ajan päästä kuulu jotai outoo ääntä mikä pelästytti mut. Sellane kova raksaus, vähä ku joku ois katkassu jonku oksan. Uskaltauduin hiippaileen ympäriinsä etsimään mahdollista äänen aiheuttajaa, ja lähellä olkkaria se kuulu selvemmin uudestaa. Samantien arvasin jo mistä moinen ääni tuli...

Ja sain epäilyilleni vahvistuksen ku eka näky ovella oli tää mun raadeltu riisikakkupussi...
... ja seuraavana rakas Kukka-hauva joka riemusta tohkeissaan järsi löytämiään herkkuja.